Johdatus käytettävyyskouluun

T-121.500, syksy 2004

Liinu Helkiö

Haastattelu työskentelystä käytettävyyden parissa

- Laura Klementti, 1.11.04

Miten päädyit kyseiselle alalle; miten kiinnostuit käytettävyydestä?

Laura Klementti opiskelee TKK:lla informaatioverkostojen koulutusohjelmassa pääaineenaan ihmisläheiset tietojärjestelmät: käyttöliittymien peruskurssi innosti häntä valitsemaan ko. pääaineen. Käytettävyys vaikutti (ja ilmeisesti vaikuttaa edelleen!) monitieteiseltä ja ihmisläheiseltä alalta, ja työtehtävätkin ovat olleet tarpeeksi vaihtelevia. Klementti osallistui TKK:lla myös ”Extreme Usability”-nimiselle kokeilukurssille (n.15ov), jossa kursseja suoritettiin peräkkäin yksi kerrallaan (erilaisia projekteja yms. ryhmätöitä pienryhmissä).

Miten päädyit töihin Adagelle? Millainen yritys se on?

Laura Klementti on työskennellyt n. puoli vuotta lähes kokopäiväisesti mm. käytettävyystestejä ja asiantuntija-arvioita tekevässä Adage-nimisessä yrityksessä. Extreme Usability –projektiin osallistuminen hieman auttoi häntä löytämään tiensä ko. firmaan. Adage on konsulttifirma, joka myy palveluita muille yrityksille (etc. asiakkaille). Palveluita ovat mm. asiantuntija-arviot, käytettävyystestit, käyttäjätutkimukset ja koulutustarjontaa muille yrityksille; toisen firman palvelukseen voidaan myös ”myydä” konsultti käytettävyysasiantuntijaksi esim. jonkin projektin ajaksi. Testeissä voidaan tutkia esim. webbisivujen, tietokonejärjestelmien tai vaikka sykemittarien käyttettävyyttä.

Millaisia työtehtäväsi ovat? Miten ne eroavat muiden tehtävistä? Onko koulutuksesta ollut hyötyä käytännön työssä?

Klementti on mukana pääasiassa testejen, arvioiden ja käyttäjätutkimusten teossa.  Asiantuntijoiden (kuten hänen!) työtehtäviin kuuluukin oikeastaan kaikkien yritysten palveluiden toteuttamista. Tosin vain enemmän kokemusta omaavaat kollegat yleensä vastaavat esim. konsultoinnista ja muille yrityksille myytävästä koulutuksesta. Käytettävyyskurssien lukemisesta on ollut hyötyä käytännössä, sillä kursseilla menetelmiä on päästy ihan käytännössä tekemään ja harjoittelemaan. Toisaalta työssä kuulemma oppii paljon asioita, joita ei opi koulussa. Lisäksi eri koulutuksen saaneet henkilöt (DI:t, psykologit...) hoitavat yleensä täysin samoja tehtäviä. Kuitenkin Klementti totesi, että esim. Adagella työskentelevä kognitiotieteilijä on perehtynyt yrityksen uuden silmänliikelaitteen käyttöön (jos vaikka taustatietonsa avulla pääsisi paremmin selville laitteen toiminnasta etc.).

Mitä esim. käytettävyystestissä tehdään?

Projektin aluksi käydään keskustelua asiakkaan kanssa tämän toiveista ja tavoitteista, tutustutaan tuotteeseen ja mietitään mm. sen käyttöympäristöä ja käyttäjäryhmää. Käytettävyystesteissä käytännön järjestelyt ovat aikaavieviä: kokeeseen rekrytoidaan yleensä n.5-6 henkilöä (eri ikäisiä, erilaiset ATK-taidot omaavia jos se on tuotteen kannalta olennaista...). Lisäksi pohditaan, minkälaisia tehtäviä testissä tulee suorittaa. Tällöin yritetään selvittää, mitä tuotteella tehdään ja valitaan usein ”perustoimenpiteitä”, joita tuotteella pitäisi pystyä suorittamaan; tehtäväsuunnitelma hyväksytetään asiakkaalla. Usein luodaan myös käyttöskenaarioita eli jonkinlaisia taustatarinoita koetehtävän suorittamiselle (voidaan esim. kertoa, millaisessa ympäristössä tehtävä kuvitellaan suoritettavaksi).

Ennen testiä käyttäjiltä kerätään taustakyselyssä perustietoja, ja kokeen jälkeen puolestaan pyydetään täyttämään loppukysely (jossa käyttäjä arvioi esim. tuotteen miellyttävyyttä perustellen mielipiteitään...). Koehenkilöt suorittavat testin yksitellen. Testin aikana läsnä on testin ohjaaja ja valvomossa on yksi henkilö tekemässä muistiinpanoja havaitsemistaan ongelmista (ja myös hyvistä puolista, jotta niitä ei turhaan muutettaisi!). Käyttäjää pyydetään usein ajattelemaan ääneen testin aikana, ja kertomaan, minkä perusteella hän tekee valintojaan (esim. mikä aiheuttaa ongelman, mitä hän olisi odottanut jne). Puhe otetaan nauhalle, minkä lisäksi testin aikana voidaan esim. videoida käyttäjän toimintaa, ottaa kuvakaappaus (tietokoneen ruudun tapahtumista) tai mitata silmänliikkeitä.

Testin jälkeen kerätään yhteen ja käydään läpi kunkin testin havaintoja. Tällöin valvomossa olleet henkilöt (n.3) pohtivat, mikä tuotteen käytössä on ongelmallista, mistä se johtuu ja millaisia korjausehdotuksia voisi olla. Lopuksi asiakkaalle kirjoitetaan raportti tuotteen hyvistä puolista ja ongelmista sekä niiden korjausehdotuksista; loppupalaverissa asiakas voi myös halutessaan kysyä lisää.

Miten asiantuntija-arviot puolestaan tehdään?

Nimensä mukaisesti asiantuntija-arvioita suorittavat yrityksen asiantuntijat: arvio tehdään siis itsenäisesti (n.3-5 henklilöä). Aluksi taas pohditaan käyttäjäryhmiä, tuotteen käyttöympäristöä ja –tarkoitusta. Asiantuntija käy siis itsekseen läpi tuotteen käyttöä, kuten tapahtumaketjuja ja yksityiskohtia ja kirjaa ylös havaitsemansa ongelmat. Tämä on käyttettävyystestejä nopeampi vaihtoehto, kun ei tarvitse rekrytoida käyttäjiä testiin. Lisäksi asiantuntijalla on ennalta kokemusta ja tietoa siitä, mihin tuotteessa kannattaa kiinnittää huomiota (jotta se olisi käytettävä). Lopuksi ongelmat kootaan yhteen ja kirjoitetaan jälleen loppuraportti, jossa siinäkin pääpaino on ongelmilla ja niiden parannusehdotuksilla (esim. menetelmiä ei kuvata niin tarkkaan kuin koulutöissä...).