Tällä kertaa Hevoshullun Mitä kuuluu vanhat lukijamme? –palstalla esittelemme teollisen muotoilijan (BA) Paula H. Löppösen, joka on ehtinyt jo kahdenkymmenenkuuden vuoden ikään. Paula aloitti hevosharrastuksensa yhdeksän vuoden ikäisenä. Hevoshullua aikaa kesti seitsemän vuotta, joiden aikana hän ehti myös kilpailla esteissä. Paulan ennätys rataesteissä on 110 cm.

Paulan ratsastusharrastus kesti reilusti yli teinivuosien, mutta kuudentoistavuoden ikäisenä harrastus alkoi hiipua, koska: ”Lempiponi Monty meni teuraaksi ja hoitohevonen Sissi myytiin.” Samoihin aikoihin Paula aloitti lukion ja jatkoi siitä kohti tulevaa teollisen muotoilijan ammattiaan kahden vuoden opinnoilla Kuopion Muotoiluakatemiassa.

Kahden vuoden jälkeen Paula siirtyi opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun (Taik) teollisen muotoilun osastolle, josta hän valmistui kolmessa vuodessa taiteen kandidaatiksi keväällä 2003. Kandivaiheen lopuksi tehtävän opinnäytetyön aiheena hänellä oli älyvaate, joka oli näkövammaisille suunniteltu puhekäyttöliittymä. Tehtävä oli käytettävyyspainotteinen, ja koska Paula oletti jatkavansa projektissa vielä opinnäytetyönsä jälkeen, hän päätti keskittyä tulevissa maisterin opinnoissaan käytettävyyteen. Hän valitsi sivuaineekseen käytettävyyskoulun.

Käytettävyys oli ollut osa Paulan ajatusmaailmaa jo pitkään ennen käytettävyyskoulun aloittamistakin, sillä jo Kuopion muotoiluakatemiassa Paulaan vaikuttivat vahvasti siellä opettajana toimineen Juha Miettisen käyttäjälähtöiset ajatukset. Paula kertoo huomanneensa Miettisen käyttäjälähtöisen ajattelutavan oikeastaan vasta jälkeenpäin, mutta lisää samaan hengenvetoon, että hänen oman käyttäjälähtöisen ajatusmaailmansa juuret ovat juuri Kuopiossa.

Tällä hetkellä Paula viimeistelee taiteen maisterin opintojaan Taideteollisessa korkeakoulussa. Hänellä on menossa käytettävyyskoulun viimeiset kurssit ja lopputyö eräässä suuressa mobiilin teknologian alan yrityksessä (jossa Paula on myös töissä) näyttää valmistuvan aikataulun mukaisesti. Työ käsittelee mobiililaitteiden ergonomiaa, ja tehtäviin on kuulunut teorian opiskelua, käyttäjäkartoitus, mittalaitteiden valmistusta sekä testiasetelmien suunnittelua ja järjestämistä. Paula on itse vastuussa projektista, mutta saa tarvittaessa ohjausta lopputyön ohjaajaltaan.

Työilmapiiriä Paula kuvailee miellyttäväksi. Työnantaja on kannustava ja helposti lähestyttävä, ja tehtävätkin ovat mieluisia. Paula on erittäin tyytyväinen tämän hetkiseen työpaikkaansa. Ja vaikka yritys onkin yksi suurimmista, ei Paula tunne hukkuvansa massaan, vaan kokee että hänen työllään on todellakin merkitystä.

Tämän hetkisessä työssään Paula ei ole suoranaisesti tekemisissä käytettävyyden kanssa, sillä tutkimuksessa keskitytään pääasiassa ergonomiaan. Paulan mielestä käytettävyysopinnoista on ollut kuitenkin paljon hyötyä myös ergonomiaa tutkiessaan – käytettävyys ja ergonomia kun kulkevat käsi kädessä. ”Ergonomialla voidaan lisätä käytettävyyttä.”, Paula kiteyttää ja kuvailee ergonomian olevan tutkimusalana hieman konkreettisempaa kuin käytettävyyden, vaikka molempia voidaankin mitata. ”Ergonomiassa pyritään monesti keräämään erityisesti tilastollista tietoa, käytettävyydessä taas hyödynnetään myös laadullista informaatiota.”, Paula muotoilee.

Sukupolvelle, joka on vielä joskus tulevaisuudessa uravalintojensa edessä, Paula kertoo kokemuksiaan omasta opiskeluvalinnastaan, käytettävyyskoulusta. Hänen mielestään käytettävyyskoulussa on erinomaisia kursseja, joista varsinkin User Inspired Design ja Mobiili Kenttäkoe –kurssit ovat jääneet mieleen erittäin haastavina, mutta myöskin antoisina opintoina. Käytettävyyskoulusta saa uusia näkökulmia omaan ajattelutapaan, vaikka aika iso osa kursseista painottuukin tietoteknisten käyttöliittymien suunnitteluun ja arviointiin. Paula olisikin kaivannut enemmän kolmiulotteisten kappaleiden käytettävyyteen perehtymistä, mutta toisaalta hän myös ymmärtää hyvin, miksi koulutuksen painotus on tietoteknisissä käyttöliittymissä. Käytettävyyskoulun kurssithan järjestää Teknillisessä korkeakoulussa Tietotekniikan laitos.

Tulevaisuudessa Paula aikoo olla yhä vain enemmän tekemisissä käytettävyyden kanssa, ja kertoo, että käytettävyyskoululla on myös ollut vaikutusta jatkossa hänen vastuulleen tuleviin tehtäviin. Omiin uravalintoihinsa hän on tyytyväinen.

Useille Hevoshullun nuoremmille lukijoille sana käytettävyys saattaa olla täyttä hepreaa. Paula ei hämmenny pienistä. Kun haastattelija pyytää häntä kuvailemaan käytettävyyttä hevosena, hän vastaa pilke silmäkulmassa: ”Hyvä hevonen (käytettävyys) ei ole kuin aasi; se ei ole itsepäinen, vaan se mukautuu ratsastajan tarpeisiin. Lisäksi sitä on helppo ymmärtää ja vaikka se onkin joskus tulisieluinen, se ymmärtää myös ratsastajaa.”

Haastattelu ja teksti: Henri

Haastateltava: Paula H. Löppönen, teollinen muotoilija BA