Sari Kemppilä

Idean Research on käyttäjäkokemuksen tutkimus- ja konsultointipalveluja tarjoava yritys Espoon Innopolissa ja Jyväskylässä. Yritys on perustettu vuonna 1999 ja henkilöstöä on tällä hetkellä 25, joista kaksi työskentelee Jyväskylän toimipisteessä. Yrityksen tuore työntekijä Sari Kemppilä luonnehtii työnantajaansa nuorekkaaksi ja välittömäksi sekä innovatiiviseksi. Matala organisaatio on omiaan lisäämään Sarinkin työviihtyvyyttä.

Sari on valmistunut Tampereen yliopistolta pääaineenaan kasvatustiede. Sivuaineina hän on opiskellut yrityksen hallintoa, markkinointia, laskentatoimea ja sosiologiaa. Myöhemmin jatko-opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa hän suuntautuvat teollisuustalouteen ja strategiaan. Jo perusopintojensa aikana hän työskenteli neljän vuoden ajan TTY:n teollisuustalouden laitoksella tutkimuskohteenaan suorituskyvyn ja tuottavuuden mittaus. Viimeisin tähän liittyvä projekti oli tänä syksynä päättynyt Tuottava toimisto 2005 -projekti, jossa tutkittiin työympäristöön liittyvien tekijöiden vaikutusta työn tuottavuuteen. Käytännön esimerkkinä projektista Sari mainitsee tutkimukset siitä, kuinka toimiston sisälämpötilan laskemisen kesäaikana vaikuttaa työn tuottavuuteen.

Tällä hetkellä Sarilla on työn alla väitöskirja saman aihealueen tiimoilta otsikolla Subjektiivinen tuottavuuden mittaus. Väitöskirja käsittelee yrityksen omista toiminnoista lähtevää asiantuntijatyön tuottavuuden mittausta. Väitöskirjan aihealueesta Sari toteaa seuraavasti: "Tuottavuus on useimpien organisaatioiden kriittinen menestystekijä ja sen vuoksi sitä tulee mitata ja johtaa. Asiantuntijatyö asettaa kuitenkin haasteita tuottavuuden suoralle objektiiviselle mittaamiselle. Koska asiantuntijatyön keskeinen määritelmällinen piirre on ongelmien tunnitaminen ja ratkaisu, ei sen määrällinen mittaaminen pelkkänä suoritemääränä suhteessa työpanokseen ole aina mielekästä. esimerkiksi tiedon soveltaminen tai innovatio ei ole mekaaninen toimitus, kuten joku tuotannossa tapahtuva toiminta. Myös tuotosten vaihtelevuus (määrä ja laatu) johtaa siihen, että mikään määrällinen mittaaminen ei ole välttämättä milekästä. Ongelmana on, että erilaisia tuotoksia on hyvin vaikea laskea yhteen (yhteismitallistamisongelma).”

Työt Idean Researchilla Sari aloitti vasta pari kuukautta sitten ja ensimmäiset viikot ovat menneetkin työtehtävien ja -ympäristön omaksumisessa ja rutiinin etsimisessä. Nyt alkaa tilanne vakiintua ja Sari kertoo uuteen työympäristöön sopeutumisesta seuraavaa: "Työrutiini on vähitellen löytynyt. Nyt ehdin tekemään työtehtäväni normaalin työajan puitteissa, eivätkä päivät veny enää ylipitkiksi." Siirtyminen yliopistotyöstä pieneen yritykseen oli hänelle mieluisaa. Hän työskentelee mieluummin pienemmässä yhteisössä, missä voi itsekin vaikuttaa päätöksiin; yliopistoissa päätökset tehdään kaukana hallinnossa, ja oman työn merkityksellisyys tuntuu välillä hukkuvan valtavaan organisaatioon. Myös vaihtelunhalu työtehtävien suhteen vaikutti uuden työpaikan hankintaan; Sari oli työskennellyt valmistumisestaan lähtien TTY:llä ja työkokemusta muista työpaikoista hänellä oli lähinnä harjoittelu- ja kesätyöpaikkoina.

Idean Research on ensimmäinen työpaikka, jossa Sari on suoraan tekemisissä käytettävyyden kanssa. Uuteen työhön perehtyminen tarkoittaa hänen kohdallaan siis myös käytettävyyden opiskelua omatoimisesti työn ohessa. Hänen opintonsa eivät ole millään tavalla liittyneet käytettävyyteen, mutta aikaisempi työkokemus ja jatko-opinnot ovat hyödyksi käyttäjäkokemuksen kehittämisestä saatavien taloudellisten hyötyjen arvioinnissa.

Sarin työtehtäviin kuuluu käyttäjäkokemuksen tutkimiseen liittyviä tehtäviä: käyttäjätestauksia ja asiantuntijalausuntojen ja raporttien laatimista. Tyypillinen työpäivä alkaa aamulla raporttien laatimisella ja valmistautumisella mahdolliseen käyttäjätestiin. Iltapäivä voikin mennä sitten testin läpiviemisessä ja raportin laatimisessa.

Nuorella ja energisellä Sarilla on ilmeisen hyvä stressinsietokyky: työskentely tutkimustehtävissä vaati hektisten ja rauhallisten ajanjaksojen vaihdellessa hyvää sopeutumiskykyä. Urheilu on Sarin tärkein henkireikä työnteon vastapainoksi. Hänen pirteä olemuksensa onkin elävä esimerkki siitä, että liikkumalla vapaa-aikana jaksaa työssäkin enemmän ja mieli pysyy iloisena.

Mikko Anttilainen, 28 vuotta

Opistotaustat: 
Mikko on valmistunut EVTEKistä insinööriksi mediatekniikan koulutusohjelmasta vuonna 2001. Hän on aloittanut opintonsa Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1999 Teollisen muotoilun osastolla. 

Työt: 
Oma toiminimi A Design Partner, jonka puitteissa tekee erilaisia projekteja, esim. taittotöitä eri tahoille. Yrityksen toiminta on vielä pienimuotoista, eikä Mikko saa siitä varsinaista toimeentuloaan. Ennen oman yrityksensä perustamista Mikko oli töissä silloisessa Axel Digitalissa, nykyisessä Evia Groupissa. Siellä hänen työtehtäviinsä kuului graafinen, web-, ja käytettävyyden suunnittelu. 

Mikko kertoo olleensa aina kiinnostunut esimerkiksi websivujen tarjoamasta kokonaiselämyksestä, jossa interaktiivisuus, tietosisältö ja graafisuus kohtaavat. Pelkkä graafinen suunnittelu ei olisi ollut tarpeeksi haasteellista, käytettävyys kokonaisvaltaisena elementtinä olisi jäänyt puuttumaan. Mikko pitää itseään tavallista suunnittelijaa valveutuneempana puhuttaessa käytettävyydestä. Mielenkiinto käytettävyyteen ei Mikon mielestä kuitenkaan ole sisäsyntyistä, vaan sitä voi ja pitää harjoitella. Esimerkiksi käytettävyyden arvioinnin peruselementit, suunnitteluperusteet, standardit ja yleiset käytännöt, ovat asioita, joita on hyvä opetella ja systemaattisesta soveltaa työssään. 

Kriittisimpänä ja tärkeimpänä asiana käytettävyyden varmistamisessa ja suunnittelemisessa Mikko kuitenkin pitää itse tuotekehitysprosessia. Käytettävyydelle on suunniteltava ja budjetoitava aikaa ja rahaa, kuten kaikille muillekin projektin osa-alueille ja käyttäjä on pidettävä koko tuotekehitysprosessin ajan mukana. Käytettävyysnäkökulma ei saa olla asia, joka otetaan vasta prosessin loppuvaiheessa esille ”välttämättömänä pahana” – tällöin siitä saatava hyöty taatusti minimoidaan. 

Käytettävyydelle budjetoitu aika ja raha tarkoittaa Mikon mielestä myös sitä, että käyttäjiä, ja etenkin oikeanlaisia käyttäjiä, on mahdollista konsultoida projektin jokaisessa vaiheessa vaivatta. Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjille pitää maksaa kunnollinen palkkio osallistumisestaan, sama kuin esimerkiksi amatöörimalleille. Palkkioiden n. 1 ½ tunnin testistä pitäisi Mikon mielestä olla 100 euron luokassa. Näin varmistetaan, että saadaan oikeanlaisia käyttäjiä ja että heillä on motivaatiota tehdä pyydetyt asiat ajatuksella. 

Mikko on sitä mieltä, että käytettävyyttä ei osata vielä kunnolla myydä asiakkaille/tuotteen loppukäyttäjille. Hänen mielestään loppukäyttäjät saattaisivat olla hyvinkin kiinnostuneita tietämään tuotteensa käyttömukavuudesta, mutta tuotteen valmistajat eivät ole osanneet valjastaa tätä näkökulmaa vielä tuottavasti. Mikon mielestä viimeisen viiden vuoden aikana käytettävyyden alalla on tapahtunut kuitenkin valtavasti kehitystä, enää sen puolesta ei tarvitse ”tapella”. 

Jotta tuotteen loppukäyttäjälähtöisyys voitaisiin varmistaa, pitäisi hänen mielestään käytettävyyssuunnittelijalla olla todellista valtaa, eikä vain näennäistä valtaa, kuten nykyään monesti on. Jos käytettävyyden parantaminen rajoittuu vain nappien siirtelemiseen, ei se Mikon mielestä ole saavuttanut todellista olemustaan. Oikeastaan käytettävyyssuunnittelijalla pitäisi olla Veto-oikeus kaikkeen, koska hän on ainoa joka on aidosti kiinnostunut tuotteen todellisista käyttäjistä. 

Menneitä projekteja muistellessaan ne palautuivat Mikon mieleen lähes poikkeuksetta käytettävyysasiantuntijan näkökulmasta katastrofeina. Kun kotimainen suuri leipomofirma oli tilannut uuden ilmeen kotisivuilleen, AD teki kiireessä yhden päivän aikana leiskan, joka toimitettiin suoraan tekniselle puolelle toteutettavaksi. Vasta tässä vaiheessa Mikko sai kuulla, että Leipomofirma X:n sivujen uudistus oli meneillään. Tuloksena oli parin päivän hektisen työskentelyn jälkeen uudennäköiset ja huonot sivut.

Vapaa-ajallaan Mikko harrastaa epäsäännöllisesti retkeilyä ja luonnossa liikkumista kavereidensa kanssa. Säännöllinen arjesta irrottautuminen harrastusten muodossa Mikolta kuitenkin puuttuu, mikä hieman harmittaa. Mikon tavoitteena on saada työnsä hieman professionaalisemmalle tasolle ja vapaa-aikaansa enemmän suunnittelua, jotta hän voisi hyödyntää sitä paremmin. ”Kuulostaapa kamalalta, että vapaa-aikaa pitäisi hyödyntää”, Mikko kuitenkin toteaa lopuksi.