"Käytettävyys on sitä, että ohjelmia ja termoskannuja pitää pystyä käyttämään hyvin, helposti ja tehokkaasti"

Ei voi olla totta. Uskollinen 732K, joka on aina vienyt minut nopeasti Arabianranalle, ajaa tänään väärää reittiä ja olen yhtäkkiä kymmenen minuuttia enemmän myöhässä kuin yleensä. Kun vihdoin puuskutan Adagen etuovelle, näen entisen naapurini kehittämisjohtaja Irmeli Sinkkosen odottavan lukitun oven ulkopuolella.

Anteeksi myöhästymiseni!

"Ei haittaa, ei oltaisi kuitenkaan päästy sisälle. Unohdin koodin, kun olen niin harvoin täällä ensimmäisenä aamulla."

Sinkkonen työskentelee paljon kotona. Kehittämisjohtajan työkuvaan kuuluu paljon kokousten, luentojen ja koulutusten valmistelemista ja asiakkaiden kanssa käytävää meilikeskustelua. Työn ohessa Sinkkonen on kirjoittamassa kirjaa.

"Olen hoitanut asiani sillä tavalla hyvin, että voin tehdä sitä mitä haluan. Mutta kehittämisjohtajalta tarvitaan myös joustavuutta - teen vähän kaikkea mahdollista. Keskeiset vastuuni ovat kuitenkin liiketoiminnan ja Adagen antaman käytettävyyskoulutuksen ja oman väen koulutuksen kehittäminen. Lisäksi olen yrityksen hallituksen puheenjohtaja."

Ystävällinen työntekijä on päästänyt meitä sisään, olemme istahtaneet aulan sohvalle, ja pöydälle ilmestyy kahvia, maitoa ja sokeria. Adagen tiloissa näkyy selvästi visuaalisesti lahjakkaiden työntekijöiden läsnäoloa. Huonekalut ja koneet näyttävät uusilta, ja tyyli on puhdas ja moderni mutta ei liian steriili. Sohvan yläpuolella on Sinkkosen tekemä lämminvärinen ryijy.

"Joku sanoi, että täytyy firmalla mennä hyvin kun teillä on varaa taideryijyihin..."

Vuoden opiskelut taideteollisen ammattikoulun yleisellä linjalla toi muutakin kuin luovia harrasteita.

"Asioiden ymmärtäminen monesta eri näkökulmasta on tärkeää monitieteisessä työyhteisössä. Käytettävyystestit ja arvioinnit tehdään aina ryhmässä, koska yhden ihmisen taidot eivät riitä. Lopputuloksen korkealaatuisuus ja luotettavuus voidaan taata kun useampi ihminen on tekemässä samaa asiaa eri alojen asiantuntijuudella."

Sinkkonen oli koulutukseltaan tietojenkäsittelytieteiden maisteri ja teki töitä ihmisen ja koneen välisen vuorovaikutuksen parissa, kun työpaikkaa uhkaavat saneeraukset johtivat takaisin koulupenkille. Tuloksena oli tekniikan lisensiaattitutkinto, sivuaineena psykologia.

"Päädyin käytettävyysalalle ennen kuin sanaa käytettävyys oli olemassa. Nyt en millään vaihtaisi takaisin IT-puolelle. Tämä on niin kiehtovaa."

Lisurin jälkeen Sinkkonen toimi tutkijana Teknillisessä korkeakoulussa, ja oli muun muassa mukana TKK:n käytettävyyslaboratoriota perustamassa. Niihin aikoihin perustettiin myös Käytettävyyskoulu TKK:n, Helsingin yliopiston ja Taideteollisen korkeakoulun yhteistyönä.

Onko Käytettävyyskoulu sinulle tuttu?

"On. Seurasin sen perustamista hyvin läheltä sivusta TKK:lla. Pidin sitä alussa tarpeellisena ja pidän sitä vielä todella hyvänä - se antaa opiskelijoille mahdollisuuden verkostoutua, oppia muiden alojen asiantuntijoiden osaamisesta, sekä ehkä tärkeämpänä seikkana oppia puhumaan ja työskentelemään eri taustaisten ihmisten kanssa. Monitieteisyys auttaa ymmärtämään asioita eri kanteilta. Oikeastaan kaikesta minun omasta opiskelusta on ollut hyötyä juuri siksi."

Käytettävyysalan monitieteisyys on ilmiselvää Adagen työntekijöiden keskuudessa: haastattelun edetessä Sinkkonen tervehtii tuttavallisesti työpaikalle saapuvia filosofeja, psykologeja, kognitiotieteilijöitä, diplomi-insinöörejä, graafisia suunnittelijoita, kauppatieteilijöitä... Sinkkonen kehuu työyhteisöä keskustelevaksi, teräväksi asiantuntijaporukaksi jossa on tekemisen meininki.

Haastava työyhteisö?

"Kyllä. Täällä tehdään työtä eikä kukaan palloile. Välillä voi aika paha herja lentää tällaisessa tiukassa jengissä. Koko ala on uusi ja haasteellinen. Käytettävyysalalla ei voi ikinä olla 'valmis' työntekijänä. Se onkin yksi työni parhaista piirteistä. Käytettävyydessä on ziljoona asioita joita voisi tehdä, niin paljon josta ei tiedä, kun tämän on niin nuori tiede ettei kerta kaikkiaan ole ehditty."

Mitä muita hyviä ja huonoja puolia työssäsi on?

"Samalla huonointa ja parasta on lyhytjänteisyys. Jonkun firman kanssa voi olla vaikka vain yhden viikon tekemisissä. Parasta on, että on aitiopaikalla katsomassa Suomen tapahtumia ja osaamista esimerkiksi webbisivujen tuottamisessa ja tuotekehitysmenetelmissä. Ja sitten minä pidän siitä, että käytettävyys on tieteenä sopiva sekoitus teknologiaa (minun omaa ammattia) ja ihmisläheisyyttä."

Seuraavaksi saankin käytännön esimerkin muiden näkökulmien antamasta lisäarvosta: Sinkkonen kutsuu kollegansa Marjon paikalle, ja kysyy häneltä työn hyviä ja huonoja puolia.

"Hyvää on ainakin se, että pääsee näkemään sellaista mitä ei muuten näkisi, erilaisia laitteita ja niin edelleen. Huonoa taas on se, että kun projektissa on kiire, niin on todellakin kiire, ja sitten tehdään taas välillä vähemmän", Marjo miettii.

Irmeli Sinkkonen yhtyy virkatoverinsa mielipiteeseen.

"Minun ennätykseni on 14 tuntia nauhan purkua kauniina heinäkuisena päivänä. Tiesin, että en pääse lomalle ennen kuin nämä on purettu. Mutta se kuuluu kehittämisjohtajan etuoikeuksiin, että nauhoja ei tarvitse purkaa. Kaikkea muuta voi tehdä."

Mitä neuvoja antaisit käytettävyysalalle aikoville?

"Hyvä kysymys... Olkaa kiinnostuneita aivan kaikesta. Ja opetelkaa soveltamaan tietoanne - koko ajan näkemään ja pohtimaan esineitä myös siltä kannalta, miten niitä käytetään ja miten ne toimivat.

Lähitieteiden tuottaman tiedon itseensä sulattautumisen ohella käytettävyysalan haaste on lyödä itsensä läpi kaikkeen tuotesuunnitteluun. Ne jotka osaavat ostaa Adagen palveluja myös kuuntelee meitä, mutta ne, jotka ajattelevat että tällaista ei tarvita, eivät tule minun näkyviin. Alan tulevaisuus riippuu hyvin paljon siitä sukupolvesta, joka nyt tekee tätä työtä - pystytäänkö markkinoimaan tämä asia niin hyvin, että teidän sukupolvelle löytyy työtä. Mutta kyllä me yritetään koko ajan hirveästi."

Julkaistu: Siti-lehti 5.11.2004
Teksti: Sara Estlander