Käytettävyyskoulun introkurssin (T-121.5155 Introduction to Usability School) haastattelu tehtävä

  

Vesa Metsätähden haastattelu 28.10.2009

Pasila

 

 

Vesa Metsätähti on tuore konseptisuunnittelija Yleisradio Oy:ssä (YLE).

Koulutukseltaan Vesa on teollinen muotoilija ja hän on valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta, sivuaineenaan käytettävyyskoulu.

 

Miten paadyit alalle?

 

Koulussa oli hankala tehdä tehtäviä missä piti saada aikaiseksi yksi ja sama oikea vastaus. Sama ongelma on kaytettavyyden suhteen sikäli koska sitä joskus esitetään yhden oikean ratkaisun maailmana. Kun on kyse suunnittelutyöstä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ratkaisut ovat holistisia. Yksi ratkaisu vaikuttaa kaikkeen ja pitää vain valita kärki millä mennään eteenpäin. Suunnitelun näkökulmasta pitää hyväksyä se, ettei saada koskaan täydellistä aikaan.

 Muotoilijan näkökulma käytettävyyteen on hyvin hedelmällinen koska jo lähtökohtana on se, että joudutaan tekemään kompromisseja ja joudutaan optimoimaan. Tiedetään missä kohtaa rima menee mita saa hipoa. Tämä on tärkeää koska sellainen tuote joka on taydellinen käytettävyydeltään ei menisi ikinä markkinoille,koska sitä voi aina hioa. Pitää vain tietää mikä on se riittävä taso.

 

Yksi alan ongelmista on että esitetään yhtä ratkaisumallia, mutta usein sellaista ei olekaan. Usein ei uskalleta kyseenalaistaa ratkaisumalleja, mutta kaikki muu kyseenalaistetaan ja kaikki pitää varmistaa käyttäjältä. Sitä ei kyseenalaisteta mitenka tärkeää tämä on. Voi olla tuotteita joille ei ole tärkeää olla labra testeissä tai on tuotteita joissa on erittäin tärkeää että jokin pieni kohta on kunnossa.

 

Oliko käytettävyys luonnollinen suuntautuma, vai oliko jokin projekti mikä toi sinut allalle?

 

Se oli luonnollinen suuntautuminen. Myös omissa duuneissaan huomasi että käytettävyyteen liittyvät asiat yleensa syntyy jonkin muun tekemisen lopputuloksena. Käytettävyys hyvin jäsentämättömänä yläkäsitteena syntyy siitä, kun graaffikko piirtää jotain tai hellantekijä tehtaalla italiassa toiminnallaan päättää sivutuloksena mitenka joku kokkaa kotonaan. Oli niin paljon tilanteita joissa jouduin tekemaan useimpia asioita kerrallaan tai kukaan ei ollut miettinyt tätä asiaa ja oli selvää että kokonaisuus tulee olemaan rampa ilman käytettävyyttä. Siinä sivussa alkoi syntymään kiinnostus käytettävyyttä kohtaan. Ehka kyvyttomyytta toimia muualla tai perverssi kiinnostus sitä kohtaan että tällä (käytettävyydellä) voidaan vaikuttaa paljon siihen mitenkä ihmiset jäsentää maailman ja miten asiat toimii. Myös tiettyä hallinnan tuntua voi saada siitä.

 

Olisiko huonoa esimerkkia käytettävyydestä tai projektista?

 

Organisaatiot joilla käytettävyyden huomioiminen ei ole hirveän hyvänä käytäntönä, käy yleensä niin, että tulee huonoja projekteja .

 

Käytettävyys on hankalampaa automaattisesti huomioida, kuin että huolehdittaisiin esteettisestä puolesta . Tuntuu että käytettävyyttä pidetaan automaattisena  tai lähinnä mielipide kysymyksenä. Siihen on vaikeampi tarttua.

 

Miten käytetävyys nykyisessä työssäsi on esilla?

 

En ole koskaan pitänyt käytettävyyden määritelmänä sitä millä tarkoitetaan näyttöjä tai nappuloita. Se on osa sitä, mutta siihen vaikuttaa paljon monia muitakin osia. Yksi ”saatana” käytetävyydessä on käyttäjäkokemus, joka on tärkeä huomioitava asia. Sen kautta asiaan liittyy se onko tuote sopiva ja hyvä, ennen kuin tuotetta edes onkaan. Jos muotoillaan palvelua ja sen prosessia, niin se on yhtä paljon käytettävyyttä kuin se mitenkä pankkiautomaatin käyttö sujuu. Siinä mielessä käytettävyyteen (nykyisessä työssä) joudutaan kiinnittamaan paljon huomiota, mutta vähemmän nykyään pääsen kiinni siihen nappula tason asiaan.

 

Toisaalta mitä (Yle:ssä) saadaan aikaan, niin se on mielenkiintoista kun ei ole käyttöliitymää tietyssä mielessä, vaan käyttöliittymä on se sisältö. Käyttöliittymä TV ohjelmaan on itse se TV ohjelma, eikä se millainen kaukosäädin on tai miten TV toimii. Se on avannut vähän näkökulmaa tohon. Olen sitä mielta että mitä vähemmän käyttöliittymää, niin sen parempi. Kun asiat vain onnistuu maagisesti, niin se on kaikille kaikkein paras tilanne. Vaikka sen toteuttaminen on aina hankalaa siihen pitaisi jollain tavalla pyrkiä.

 Käyttöliitymäsuunnittelun tavoite ei ole se, että on pakko tehdä nappuloita. Ennemminkin pitäisi ajatella mitenkä se onnistuisi ilman nappuloita. Siihen liittyy myös se mikä on tärkeää käytettävyyden synnyssä, eli on yhtymäkohta sellaisiin tahoihin mitkä voivat korostaa sitä. Esimerkkinä voidaan pitää kosketusnäyttöä. Siihen tarvitaan voimakkaampi palaute kuin muissa tuotteissa esim. hiiressä. Tuotteissa voidaan yrittää vähentää vuorovaikutuksen määrää, mutta käytettävyyden suhteen pitää olla yhteyksissä enemmän graaffikon kanssa tai devaajan kanssa että miten saada riittävä palaute aikaan. Se on käytettävyyttä myös, että (käyttäjä) ymmärtää mitä tässä oikeen tapahtuu.

 

Keiden kanssa teet yhteistyötä käytettävyyden hyväksi?

 

Konseptisuunnitelijalla (Vesa) on kokonaisvastuu konseptista. Konseptisuunnittelijalla on vastuu että mukaan otetaan käytettävyys. Käytettävyys lähtee konseptista ja itse asiassa jo strategiasta. Ryhmään kuuluu graafikko, devaaja, eli sovelluskehittäjä (insinoori) ja tuottaja, jolla on projektijohto rooli. Tuottajalla on vastuu että tehdään oikeanlaista hyvää sisältöä. Organisaatioon kuuluu myös muuta populaa joka aikaansaa sisältöä.  Toteuttavaan organisaatioon pitää myös olla yhteyksissä ja se on ultra tärkeätä, koska monien ongelmien ratkaisut voidaan saada ratkaistuksi jossain muualla kuin itse tuotteessa. Esimerkiksi se miten TV ohjelma pitäisi esittää on käyttäjähaastatteluiden perusteella selvää että, ensin esitetään sisältö ja toiseksi faktat. Eli mikä ohjelma, missä se on ja koska se on. Se mitenkä pääsääntöisesti ajatellaan, kun se tapahtuu tämän median kautta on, ensin esitellään kanava sekä ohjelma  ja sitten synapsis. Niin kauan kuin asiat kirjataan tähän muotoon, niin meillä ei ole esittää käyttäjälle mitään mikä olisi mitenkään hyvin käytettävässä muodossa. Tässä esimerkissä kyse ei ole koodin palasesta, vaan pikemminkin siitä mitenkä organisaatio toimii.

 

Siinä mielessä muutosjohtamisessa, muutosmuotoilussa tai transform designissa on tärkeä näkökulmakulma huomioitavaksi. Merkityksellisimmät  suunnitteluasiat muuttavat organisaatiollista toimintatapaa, eikä sitä että jossain on joku nippeli. Esimerkkinä on iPhone. Alussa ne olivat paperilta katsottuna paljon huonompia kuin kilpailijat. Erona muihin oli se, mitenkä ne myytiin ja se tapa mitenkä ne ostettiin.

 

Se (organisaation muuttaminen) on myös ongelma tai kuuma peruna käytettävyyden parissa toimiessa, koska siinä on niin monia tahoja jotka ovat stakeholdereja. Ja siksi se on hankala posti.

 

Miten hyvin organisaatio toimii teilla? onko mahdollista vaikuttaa käytettävyyteen aivan alussa?

 

Saamani aikaisemman kookemukseni perusteella se että on inhouse designeri, on mahdollista vaikuttaa asioihin alusta saakka. Kun tekee inhouse suunnitelua niin ei ole vain yhden tehtävän tai tilauksen kahleissa.

 

Millaisena näet käytettävyyden määritelmän?

 

Vesa näyttää sivustoa jonka hän on tehnyt: www.4layers.com.

 

Scott Jenson esitti että käytettävyyttä ei hoideta sillä että hankkii kymmenen huippu suunnittelijaa ja sulkee ne jonnekin huoneeseen. Suunnittelutyöhön liittyen on löydetty neljä eri layeriä (kerrosta). On asioita ja ongelmia jotka liittyvat presestaatio layeriin, se on perinteikkään käytettävyys-suunnittelun aluetta, mutta se on vain esityksen tekemista.  Task layerillä yritetään saada asiat yhtenäiseksi esim. mitenkä flow kulkee. Esimerkkinä tästä voidaan pitää videosoitinta. Task layer kertoo mitenkä videosoitinta kontrolloidaan. Infrastructure layer katsoo onko tämä toteuttavissa, eli mietitään missä asiassa organisaatiossa ollaan hyviä ja missä huonoja. Service layer saa fiidiä (tehtäviä) Strategia layerilta. Esimerkiksi strategiana on, että aletaan tuottamaan palveluita kuulovammaisille. Silloin Service layerissä (palvelu kerroksessa) mietitään persoonien, vaatimuksien ja skenaarioiden parissa. Siellä mietitään millainen mediasoitin pitäisi ottaa käyttöön ja mikä olisi paras vaihtoehto. Vai onko mediasoitin edes paras vaihtoehto.  Esim. Quiktime 10:ssä on vain kaksi nappulaa, alkuun ja 30 sekunnin hyppy taaksepäin. Se on suunniteltu webissa kulutettavaan sisältöön, missä katsotaan lyhyitä videopätkiä. Tällaista tarvetta ei voida ratkaista task layerilla, presentation layerilla eika infrastuktuuri layerilla.

 

Tätä layeri mallia (www.4layers.com) voidaan käyttää kaikissa suunnitelutöissä.

 

Toinen Vesan suosittelema jaloittelutapa löytyy 4layers blogista.

 

 

 Diagrammin keskiössä on task layer. Kun tiedetään mikä tahansa layeri niin voidaan asiaa alkaa selvittämään service leijerilla. Mitä useammasta layeristä on kyse, sitä tarkemmin voidaan tietää mitä tuotetaan. Esim. 50 vuotiaat likinäköiset naiset joiden pitää avata palo-ovi. Tietäessämme nämä asiat voidaan alkaa suunnittelemaan työkalua.

  Näillä diagrammeilla voidaan saada selville mitä pitää suunnitella. Nämä kaikki layerit vaikuttavat käytettävyyteen ja jokaista näistä pitää pystyä kommentoimaan tai kyseenalaistamaan siinä työssä mitä tekee.

 

  Olen ajautunut enemmän ja enemmaan  ajattelemaan asiaa palvelun suunnittelun tai palvelun miettimisen kannalta. Yleensä se on ollut retuperällä useimmissa tuotteissa. Task layeriä ja Presentaatio layeriä miettiessä on joutunut ratkomaan kysymyksiä mitkä olisi pitänyt ratkaista strategisella tasolla. Eli mikä on bisnesmalli ja kenelle myydään  ja kuka on loppujenlopuksi tilaaja. Esim. Ranteessa oleva hälytin. Kuka on ostanut sen ja kuka käyttää sitä? Setä on saattanut ostaa sen sinulle, jotta voi stalkata sua. Tai vartiointipalvelu vuokraa rannekkeita vanhuksille, jotta vanhukset eivät pelkäisi. Tässä muuttuu käyttäjä, tehtävä ja konteksti sekä käyttöympäristö. Nämä kaikki ovat asioita mitkä pitäisi suunnitella, mutta yleensä suunnittelijalta tilataan käyttöliittymä, eli presentaation, ilman että näitä asioita olisi lyöty lukkoon tai mietitty sitä strategian kautta. Sen takia on tullut keskityttya näihin asioihin palvelun kannalta. En kyllä halua käyttää asiasta nimitystä palvelumuotoilu, koska nykyään palvelumuotoilu on lähtenyt hienojen visuaalisointien perään ja se ei enään ole päätöksenteon instrumentti, vaan mielipide joka on esitetty visualisaationa.

 

Palvelumuotoilussa on paljon haihattelua joka ei oikeasti toteudu.  Esimerkiksi joissain suurissa suomalaisissa firmoissa harrastetaan sitä kun mietitään käyttäjäkokemusta, mietitaan kokemusta joka on nuorison hyperaktiivinen viikko jolloin kaydaan maastopyöräilemässä, laskemassa kanootilla koskea ja ehkä riippuliitämässä ja illalla on kauheat bileet. Se voi olla yksi vaihtoehto, mutta sen sopivuus on paljon tärkeämpää. Lidl on hyvä esimerkki onnistuneesta palvelumuotoilusta, koska siellä tunnet olevasi karjaa alusta loppuun saakka. Kaikki Lidl:n aspektit tukevat sitä että täällä on pirun halpaa ja sun pitää ostaa paljon. Se on hyvää palvelumuotoilua, kun se on sopivaa eikä silloin kun se on hirveen coolia ja trendikästä.

 

 Trendikkyys on yleensä palvelumuotoilun ongelma. Kun taas loppujenlopuksi palvelumuotoilulla ratkaistaan hyvin perinteisiä asioita. Palvelun muotoilussa ja käytettävyydessä pitää pystyä ohjeistamaan infrastruktuuria. Hampurilaisbaarin tiskilla olevaa myyjää pitää osata ohjeistaa mitenkä käyttäytyä asiakaspalvelutilanteessa. Tämän luonnoistelemisessa ja kommunikoimisessa on olemassa oikeastaan vain aika huonoja työvälineitä. Ja niin kauan kuin niitä ei ole, on turha lyödä rumpua ja sanoa mullistavansa asiakkaansa palvelun. Välttämättä se ei siitä muutu. Voi olla, jotta pystyisi tekemään käytettävän palvelun, pitää vain ja ainostaan rekrytoida tietynlaisia tyypejä, koska koko palvelu ja käytettävyys on tiskin takana olevasta henkilöstä riippuvainen.

 

Millaisena näet käytettävyyden kymmenen vuoden päästä?

 

Näen että siinä on hyvin monta automatisoitua osaa. Tulee olemaan pyrkimys että bulkkitestauksen tekeminen olisi toimivaa ilman ihmista, jotta se tulisi halvemmaksi.

 

Tullaan myos keskittymään peruskäytettävyyden ulkopuolella olevien asioiden suunniteluun. Se tulee olemaan sääli koska perusasiat tulevat kärsimään siitä hyvin paljon. Sitten löytyy joku uusi taho joka ottaa sen haltuunsa. Esim Alan Cooperin agitoima  vuorovaikutussuunnitelu kaapattiin käyttöliittymäsunnittelun käyttöön. Sama sykli tulee toistumaan ja samalla tulee perussuunnittelu kärsimään.

 

  Kukaan ei halua tehdä sitä työtä missä tehdään koiran hommaa. Tehdään sata testia peräkkäin ja hiotaan ne asiat kuntoon, mitkä on tarpeellista tehdä kuntoon käytettävyydessä. Toisaalta tuotteet tulee olemaan paljon immateriaalisimpia . Ei tule löytymään tahoa joka ostaisi hyvän käytettävyyden tuotteeseen, koska kaikilla on niin nopeat exit planit tuotteen tai palvelun kannalta. Yrityksille riittää että tuote saadaan myytyä ihmisille.  

 

 Kuulostaa siltä että hommat tulee kärsimään ihan pirusti tulevaisuudessa. Ehkä sillä lailla käykin ja se ei ole käytettävyyden vika. Käytettävyyden on pakko olla sidoksissa sen asian kanssa mitenkä tuotteita myydään ja kulutetaan. Se loppujen lopulta määrittelee sen mitä suunnittelua tehdään. Tulevaisuudessa kiinasta tullaan ostamaan valmiita komponentteja, joiden suunnitteluun ei voida vaikuttaa. Sitä tapahtuu jo paljon nykypäivänäkin. Tulevaisuudessa ei vain tule olemaan aikaa suunnitella ja käytetään niin paljon valmiita komponentteja kuin vain pystytään.

 

Huomasin että nelisen vuotta sitten alkoi ilmenemaan käytettävyys fasismia. Sen sijaan että kysytään käyttäjältä, millä on väliä, niin oletetaan jollain olevan maksimaalinen vaikutus. Ja kerrotaan käyttäjälle tarkasti miten hänen pitäisi toimia. Joskus tällainen asenne huokuu siinä miten tuotteita tehdään. Olin mukana  testi tilanteessa missä testattiin prototyyppia. Testihenkilö ei onnistunut tehtävässään. Peilin takaa marssi äkämystynyt  insinööri joka sanoi kuinka laitetta pitäisi oikeasti käyttää ja kuinka se on kaikkein loogisin. Tässä tilanteessa, kun kartta ja maasto ei kohdannut, niin tämä insinoori piti karttaa oikeassa. Tässä pitää muistaa iso nöyryys kun toimii käytettävyys asioiden kanssa. Kun käyttäjä ruotii tuotetta, niin se tuntuu hirveältä kun on käyttänyt paljon aikaa ja huomataan että se mitä ollaan saatu aikaseksi on hirvää ja ollaan tehty monia vääriä olettamuksia. Se vaatii paljon nöyryyttä ottaa palaute vastaan ja yrittää pelastaa se mikä pelastettavissa on. Käytettävyyttä voidaan käyttää lyömäaseena kertoakseen mitenkä käyttäjän pitaisi toimia.

 

Ylipäätänsä suunnitelutyöhön liittyy lähtökohtaisesti se, että halutaan saada aikaiseksi hyvä ja sopiva tuote. Kun tuotetta mietitään jonkin tietyn osaamisen kautta, oli se esteeettinen tai tekninen, joskus se lähtökohta saattaa hämärtyä. Kukaan ei tee pahuuttaan tai tahallaan huonoja laitteita. Yleensä huonosti käytettävä tuote syntyy organisaaation politikoinnin lopputuloksena. Yleensä suunnittelija tekee valistuneen ehdotuksensa ja sitten politikointi karsii siitä puolet pois. Tiivis yhteistyö toteutuksen kanssa on tärkeää, ettei käy niin että graafikko tai devaaja tekee omiaan.

 

Oliko opinnoistasi hyötyä siinä mitä sinä nyt teet?

 

Kyllä. Siihen liittyy se mitä on kantapään kautta opittu ja oikeastaan minulla oli aika sekavasti formaaleja opintoja. Se mitä koin kaikkein tärkeimmäksi oli se ajattelutavan muutokset. Menetelmiä voi aina hakea ja syventää tietoaan niiden suhteen myöhemmin, mutta ajattelutavan muutos on paljon vaikeampi oppia itse. Opinnoista saa hyvää pohjaa ajattelutavan muutosta varten. Käytettävyyskoulun kautta raavin erinlaisia opintoja eripuolilta.

 

Olisitko toivonut opiskelevasi muita asioita?

 

Mikä tahansa olisi kelvannut jossa olisi ollut mukana muutama hyvä mentori, jotka olisivat voineet niputtaa asiat kokonaisuudeksi. Se on melkeinpä sama missä opiskelee tai mistä näkökulmasta opiskelee, jos opiskelu on sellaista  pirstaleista missä joka kurssilla on oma opettaja ja saa joka kurssilta pienen tiedonjyvän, niin että sen yhdistäminen muuhun on vaikeaa.

 

Todennäköisesti, riippumatta siitä mihin ammattiin olisin päätynyt, niin lähestymistapani olisi ollut suhteellisen samanlainen. Se on varmaan jonkinlainen tempperamenttinen asia mihin se liittyy.

 

Oletko tyytyvainen nykyiseen paikkaasi?

 

Kyllä, se on oikeen hyvä kokonaisuus tämä nykyinen työ. Täällä ei joudu tekemaan moraalisesti arveluttavia projekteja. Toisaalta tästä puuttuu yllätyksellisyys, koska joku päivä ei olla testaamassa kranaatinheitinta ja joku toinen päivä ei olla suunnittelemassa laivan sammutusjärjestelmää. Toisaalta nyt voin keskittyä yhden brändin johdonmukaiseen kehittämiseen, käytettävyyden ja sen käyttäjälle näkyvän osan kautta, jota olen toivonutkin.

 

Vaihtelevien projektien osuus on täytynyt käydä läpi, koska siinä sivussa on voinut nähdä miten samalla tavalla motivoitua toimintaa voi löytyä niin tehdas ympäristöstä, sairaala ympäristöstä tai kuluttajatuotteesta. Käytettävyystestejäkin on tullut tehtyä hirveän paljon. Nyt tämän kokemuksen pohjalta voi jo nähdä heti alussa mihin tuote voi kaatua testissä ja karsia ne ongelmat pois heti alussa.

 

Haastattelijana Sami Koponen