Markku Lehtinen
Teollinen muotoilija

Markun suunnittelemia letkuja Markku Lehtinen on  jo konkari teollisena muotoilijana, valmistunut Taikista vuonna 1978.
Alan työt Markku aloitti suunnittelutoimistossa SR-design ( Suunnitteluryhmä Oy)
vuonna –75. Projekteina silloin bensamittareiden suunnittelua, Nokian modeemeja, linja-auton koreja, myymälä-, kylpyhuone-, kodin- ja toimistokalusteita. Vuosina 1978-86 Lehtinen toimi GWS:llä  muotoilijana, työhön kuului myymäläkalusteiden tuotekehitystä ja muotoilua sekä myymäläsuunnittelua. Vuodesta 1986 Markku on työskennellyt Jyväskylään perustamassaan teollisen muotoilun toimistossa Bestform Oy:ssä. Muotoilutoiminnan alueina tällä hetkellä kalusteet, koneet ja laitteet, sähkö- ja elektroniikkatuotteet sekä graafinen suunnittelu. Lisäksi Lehtinen toimii Keski-Suomen alueella Te- keskuksen Design Start- konsulttina (joka vastaa entistä alueellista muotoiluasiamiestä)

Lehtinen ymmärtää käytettävyyden tavallaan jatkeena perinteiselle ergonomialle.
”Ergonomia tuli vahvasti mukaan muotoilun opetukseen 70-luvulla ja muotoilijoista koulutettiin jonkinlaisia työergonomian asiantuntijoita, käyttäjän edustajia tuotekehitysprosessiin. Tuote-ergonomian lisäksi opeteltiin havainto-ergonomiaa, joka vastaa oikeastaan sisällöltään käyttöliittymien suunnittelua. Hyvä konsti on  aloittaa suunnittelemalla tai ideoimalla aina ensin tuotteen käyttö-ohje.”

Käytettävyys kuuluu hänen mielestään kaikkien tuotteiden suunnitteluun, se liittyy niin tuotteiden asennukseen, huoltoon kuin varsinaiseen käyttöönkin. Esimerkiksi hyllyjärjestelmien suunnittelussa, ensimmäinen asia on miettiä kuinka tuote kasataan,tehtaalla tai loppukäyttäjän toimesta.  Kalusteiden kasauttaminen keskivertokuluttajalla on hyvä testi, siitä kuinka on onnistuttu käytettävyyden yhden osa-alueen suunnittelussa. Käytettävyyttä voi myös arvioida termillä käyttömukavuus.

Omakohtaista turhautuneen käyttäjän tuskaa Markku kokee erilaisten elektroniikkaan ym. liittyvien  tuotteiden käyttö-ohjeiden ja käyttölogiikan kanssa. ”Ne ovat usein tehty, vieläkin, tuotteen suunnittelijan, insinöörin ajatusmaailman ja tieto-taidon mukaan. Kuluttajalle pitäisi olla ohjeen mukana sanasto ja selitys terminologiasta. Painajainen: menen pitämään luentoa auditorioon, jossa on kasa erilaisia av-välineitä ja pöydällä 5-6 kauko-ohjainta ???? Ohjelmistot ovat tietysti oma lukunsa - windowsin sulkeminen aloitetaan valitsemalla komento käynnistä!”  Kuitenkin kokonaisuutena, Lehtinen arvioi käytettävyyteen liittyvien ongelmien vähentyneen  viimeaikoina. Hänen mukaansa, vielä 80-90 luvulla tuotteisiin tuli (liian) monia uusia teknisiä ominaisuuksia, jotka vaativat käyttäjältä paljon tietoa. Teknologian kehittyessä, esimerkiksi koneet, laitteet ja niissä olevat ohjelmistot asentavat itse itsensä käyttövalmiiksi.

Esimerkkeinä toimistonsa hankkeista, jossa käytettävyys on ollut olennainen lähtökohta, Markku mainitsee muutaman;

*    Bensamittareiden suunnittelussa huomioidaan lukuisia osa-alueita; aloitimme kuvaamalla ensin kymmeniä ihmisiä heidän tietämättään huoltoasemalla, mitä kaikkea he tekevät mittarikentällä.
*    Pölynimurin kahvojen, imurasioiden ym. suunnittelu. Siivoaminen on harvojen mielipuuhia, joten siivousvälineiden suunnittelussa  pitäisi pystyä karsimaan pois kaikki ne elementit jotka tekevät siitä vielä vastenmielisemmän.
*    Tasapainomittauslaitteiston suunnittelu, jossa käyttäjiä ovat sekä tutkittava että tutkija, oli otettava huomioon kahden eri ”käyttäjän” toiminnot
Käytettävyys ja käyttömukavuus mainitaan nykyisin tuotespesifikaatiossa lähes poikkeuksetta, jos ei mainita oletetaan että muotoilija pitää sitä itsestäänselvyytenä
Lehtisen kokemuksen mukaan Suomen pk- yrityksissä muotoilija usein vastaa suunnitteluryhmissä käytettävyydestä, toki myös erikoisasiantuntijoita käytetään. Suuremmissa yrityksissä vastuu jakautuu useamman henkilön kesken, muotoilija voi toimia jonkinlaisena koordinaattorina, joka kerää käyttäjätietoa ja yhdistää sen oman osa-alueensa suunnitteluun. Myös markkinoinnin roolin käytettävyyden arvioinnissa Markku näkee hyvin tärkeänä, koska myös he ovat lähellä loppukäyttäjää. Tuotanto- ja tuoteteknisesti hyväkin tuote voidaan helposti pilata huonolla yksityiskohdan suunnittelulla, jossa ollaan säästävinään esimerkiksi muottikustannuksissa. Joskus käydään tiukkojakin keskusteluja tuotannon ja markkinoinnin välillä.

Kysyttäessä miten käytettävyyttä on heidän hankkeissaan arvioitu, Lehtinen antaa esimerkin imuri-projektista;
*    ensimmäiset arviot tehdään 3d-kuvien perusteella
*    pikamallien testaus kotona käytännössä : kehitysryhmän jäsenet, satunnainen otanta henkilökunnasta
*    joskus on testattu esimerkiksi imurin kahvan pinnoitevaihtoehtoja marketin aulassa. testitulos on kuitenkin vain suuntaa antava ,koska testitilanne ei vastaa todellista.
*    käytetty myös ulkopuolista ergonomia asiantuntijaa
*    hyvä palautetta saatu mm. TM- lehden testissä, korjattavaa toki löytyy aina.
Käytettävyyden merkitys on  kokonaisuudessaan kasvanut myös Lehtisen toimiston asiakasyrityksissä, siitä on tullut yksi tärkeimpiä kilpailuargumentteja. Uusia tuotesukupolvia ei kannata suunnitella, jos ne eivät sisällä olennaisia parannuksia myös käytettävyyteen. Pääsääntöisesti käytettävyyteen ollaan valmiita investoimaan, kuitenkin hinta-laatu suhde täytyy saada kohtaamaan ts. on osattava arvioida mitä ostaja on valmis maksamaan käytettävyyden parantumisesta. Mahdollisesti tehdään tuotteesta useita versioita, yhtenä esimerkkinä autoteollisuus; mitä kalliimman version ostat sitä enemmän ominaisuuksia, jotka parantavat käytettävyyttä, käyttömukavuutta. Käytettävyyden suunnittelijalle on tärkeää, Markku Lehtisen mukaan, osata eläytyä erilaisten käyttäjäryhmien asemaan eri tilanteissa, kulttuureissa jne. Suunnittelu vaatii johdonmukaisuutta ja selkeyttä välitettävän informaation suunnittelussa. Ergonomian hallitseminen on perustaito.

Teksti: Pasi Pänkäläinen
Päivitetty: 25.11.2003