Käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen prosessit

Petteri Suontama
Teknillinen korkeakoulu
2.5.2003

Tiivistelmä

Käyttäjäkeskeinen tuotekehitys tuo omia erityisvaatimuksiaan tavalliseen tuotekehitysprosessiin verrattuna. Käytettävävyydeltään hyvän tuotteen tekeminen on usein iteratiivinen prosessi, jossa tuotetta arvioidaan ennalta tehtyjä vaatimuksia vasten. Löydettyjä käytettävyysongelmia korjataan prosessin antamien reunaehtojen mukaisesti. ISO 13407 antaa yhden prosessimallin käyttäjäkeskeiseen tuotekehitykseen.

Avainsanat: käyttäjäkeskeinen tuotekehitys, prosessi, ISO 13407

1. Johdanto

Tämä raportti on syntynyt kurssilla T-121.850 Käytettävyyden yksilöllinen opintojakso. Tavoitteena on perehtyä käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen prosessimalleihin. Kirjoitukset on tarkoitus olla apuna myös T-121.100 Johdatus käyttäjäkeskeiseen tuotekehitykseen -kurssille. Käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen prosessit kattavat koko tuotekehityksen elinkaaren ja on laaja asiakokonaisuus. Tässä raportissa ollaan keskitytty ISO 13407 standardin prosessimalliin.

2. Käyttäjäkeskeinen tuotekehitys

Käyttäjäkeskeiseen tuotekehitykseen on alettu kiinnittää enemmän huomiota vasta muutamana viimeisenä vuosikymmenenä. Vielä nykyäänkin tuotekehitystä tehdään usein tekniikkalähtöisesti eli toteutetaan sitä kaikkea, mitä tekniikka antaa mahdollisuuden. Käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen tavoitteena on sitä vastoin luoda tuote, joka vastaa käyttäjän tarpeita. ISO 9241 -standardi määrittelee käytettävyyden seuraavasti: laitteen käyttäjäryhmän tulisi pystyä käyttämään tuotetta tehokkaasti, tuloksellisesti ja miellyttävästi tietyssä käyttöympäristössä ja -tilanteessa. Nielsen on nimennyt käytettävyydelle viisi mitattavaa ominaisuutta: opittavuus, muistettavuus, tehokkuus, virhetilanteiden vähyys ja käyttäjän tyytyväisyys.

Peruslähtökohtana suurimpaan osaan tuotekehitysprojekteja on kuitenkin taloudellinen etu. Käyttäjäkeskeisessä tuotekehityksessä pyritään saamaan myös taloudellisia etuja mm. helpomman opittavuuden kautta. Tällöin kustannuksia voidaan säästää, kun tuotteen koulutukseen ja käyttötukeen kuluu vähemmän aikaa.

2.1 Menetelmiä

Käyttäjäkeskeinen tuotekehitys ei takaa käytettävyydeltään hyvää tuotetta mutta toki lisää sen todennäköisyyttä. Koska ei ole olemassa suoraviivaista tapaa tehdä helppokäyttöistä tuotetta, tehdään tuotekehityksen aikana usein käytettävyysarvioita. Perusmenetelmät voidaan jakaa kahteen ryhmään: kokeellisiin käyttäjätesteihin ja ilman käyttäjiä tehtäviin asiantuntija-arvioihin (Riihiaho 2000). Kokeellisissa menetelmissä otetaan tuotteen loppukäyttäjiä mukaan tuotekehitykseen. Heidän osallistumisensa voi olla joko aktiivista mukanaoloa tuotekehityksessä tai he voivat auttaa etsimään tuotteen käytettävyysongelmia. Asiantuntija-arvioissa käydään tuotetta läpi ilman loppukäyttäjiä. Kummallakin menetelmällä on omat hyvät ja huonot puolensa. Yhteistä näille kuitenkin on, että kaikkia käytettävyysongelmia ei niillä löydy. Tämän takia koko käyttäjäkeskeinen tuotekehitys on usein varsin iteratiivinen prosessi. Tuotetta parannellaan asteittain ja saavutettuja tuloksia verrataan aikaisemmin asetettuihin tavoitteisiin. Tavoitteet myös usein muuttuvat matkan varrella, kun tietoa ja taitoa kertyy projektin edetessä.

3. Prosessimalleja

Yhteistä käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen malleille on, että niissä on iteratiivinen sykli. Mallien lähtökohdaksi on siten otettu, että kerralla ei voi saada täydellistä tuotetta, vaan tuotteen käytettävyyttä pitää arvioida ja kehittää koko tuotekehityksen ajan. Tavoitteita ja suunnitelmia pitää muokata havaittujen ongelmien mukaisesti. Mallit lähtevät liikkeelle siitä, että on olemassa jokin tarve uudelle tuotteelle. Prosessi on saatu päätökseen, kun tämä tarve on saatu tyydytettyä. Matkan varrella on tullut selvitettyä, keillä tämä tarve esiintyy (eli millainen on käyttäjäryhmä) ja miten tämän tarpeen saisi täytettyä (eli millainen tuotteen tulisi olla).

3.1 ISO 13407

ISO:n standardi käyttäjäkeskeisen suunnittelun prosesseista antaa opastusta tuotekehityksestä vastaaville henkilöille. Standardi keskittyy nimenomaan käyttäjäkeskeiseen näkökulmaan eikä ota kantaa suureen osaan yleiseen projektin johtamiseen liittyviin asioihin.

ISO 13407 -mallin prosessikaavio
Kuva 1: ISO 13407 -mallin prosessikaavio

3.1.1 Prosessin suunnittelu

Standardi lähtee liikkeelle tuotekehitysprosessin suunnittelusta (ks. Kuva 1). Suunnitteluvaiheessa tulee ottaa käyttäjäkeskeisen prosessin erityisvaatimukset huomioon. Projektisuunnitelmaan on normaaliin tapaan mietittävä etukäteen, keitä tuotekehitysprosessi tulee koskemaan, varattava aikaa ja muita resursseja. Tätä suunnitelmaa tarkennetaan ja muokataan tarpeen mukaan prosessin edetessä.

3.1.2 Käyttöympäristön määrittely

Lopputuotteen käyttötapa riippuu huomattavasti siitä, minkälaisessa ympäristössä tuotetta tullaan käyttämään. Jos tuotekehityksen tavoitteena on tuotteen uusi versio, saattaa käyttöympäristön määrittely olla helppoa. Kehitettäessä tuotetta uuteen käyttöympäristöön on kiinnitettävä huomiota ainakin seuraaviin asioihin:

3.1.3 Vaatimusten määrittely

Vaatimukset tulee kirjata seuraavista asiakokonaisuuksista: Käyttöliittymää voi arvioida luvussa esim. luvussa 1.2 olleiden käytettävyyden kriteerien avulla (tehokkuus, tuottavuus, miellyttävyys, jne). Vaatimukset tulee ilmaista selkeästi ja mitattavasti, jotta niitä voidaan myöhemmin käyttää toteutetun tuotteen testaukseen. Ne tulee myös laittaa tärkeysjärjestykseen, jos kaikkia vaatimuksia ei voida täyttää.

3.1.4 Suunnitteluratkaisujen tekeminen

Suunnitteluratkaisujen tekemisessä tulee käyttää hyväksi jo olemassa olevaa tietoa ergonomiasta, psykologiasta, kognitiotieteistä, tuotesuunnittelusta ja muusta asiaan liittyvästä tiedosta. Suunnitelmaa tulee konkretisoida erilaisilla prototyypeillä, jotka on nopea tehdä ja testata. Prototyypeistä näkee helpommin eri ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia ja niiden kommentointi on helpompaa kuin abstrakteilla malleilla ja kaavioilla. Prototyyppien avulla vältytään siltä, että tuotetta joudutaan vaihtamaan myöhemmin sen elinkaaren aikana. Suunnitteluratkaisuja tehdään kunnes käyttäjäkeskeiset vaatimukset on saavutettu.

3.1.5 Suunnituratkaisujen arviointi

Suunnitteluratkaisujen arviointi on keskeinen osa käyttäjäkeskeistä tuotekehitystä, koska arviointi antaa palautetta, kuinka ratkaisua voidaan vielä parantaa ja nähdään, onko käyttäjän ja yrityksen asettamat vaatimukset toteutuneet. Myös tuotteen pidempiaikaista seurantaa on hyvä tehdä, koska osa ongelmista ilmenee vasta pidemmän käytön jälkeen.

Koska tuotteeseen tehtävät muutokset tulevat sitä kalliimmiksi, mitä myöhemmin ne tehdään, tulee vertailu aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun otetaan loppukäyttäjä mukaan testeihin sekä käytetään asiantuntija-arvioita. Käyttöympäristö vaikuttaa huomattavan paljon testien tulokseen. Testeistä saatavaa tietoa tuleekin aina verrata testien aikaiseen käyttöympäristöön ja käyttäjäryhmään.

4. Yhteenveto

Kuten mikä tahansa prosessi myös käyttäjäkeskeinen prosessi perustuu vaiheisiin. Perinteiseen vesiputousmalliin verrattuna käyttäjäkeskeisissä prosesseissa on iteratiivinen sykli, jossa vaiheita toteutetaan useaan kertaan. Syklin sisällä tehdään käytettävyyden arviointeja, joissa tuotetta verrataan tiettyihin ennalta asetettuihin vaatimuksiin.

Prosessille on useimmiten annettu tietyt reunaehdot, joiden sisällä projektin tulee pysyä. Näitä rajoitteita ovat esimekiksi aika ja kustannukset. Näin ollen vaatimuksia tulee jo alunperin priorisoida ja määrittää, milloin tuote on riittävän hyvä. Tällä tavalla tuotekehityssykleille saadaan loppu, vaikka testeissä joitain ongelmia vielä löydettäisiinkin. ISO:n malli antaa selkeän tukirangan tuotekehitysprosessille listaamalla, mitä on otettava huomioon missäkin vaiheessa tuotekehitystä.

Lähteet

Bevan Nigel, Earthy Jonathan (1999), Usability process improvement and capability assessment
http://www.usability.serco.com/papers/UMM_trial.pdf
Viitattu 2.5.2003

Introduction to ISO 13407 (1999), EMMUS
http://www.ucc.ie/hfrg/emmus/methods/iso.html
Viitattu 2.5.2003

ISO 13407 (1999) Human-centred design processes for interactive systems

Riihiaho Sirpa (2000), Käytettävyystestauksen muunnelmia
http://www.soberit.hut.fi/T-121/T-121.600/muunnelmat.pdf
Viitattu 2.5.2003